Olen aina pitänyt matkustamisesta, mutta viime vuosina olen matkustellut myös kirjoittaakseni. Kirjoittaminen vaatii usein ajallista ja paikallista etäisyyttä. Matkustamista ja kirjoittamista yhdistää myös aidon, alkuperäisen kokemuksen etsiminen. Olen etsinyt Pietarissa tuntikausia Rasputinin lasipurkkiin säilöttyä penistä (Ei löytynyt. Ohjeet johtivat yksityiselle urologian klinkalle, jonka vakava, valkoiseen lääkärintakkin pukeutunut keski-ikäinen vastaaottovirkailija hätisteli meitä ja muutamaa muuta paikalle samalla asialla saapunutta turistia lähtemään matkoihimme) ja kurkotellut kameran kanssa Sevillassa vangitakseni pääsiäskulkueen kännykkäkameraani. Nuorena päädyin lopulta Real de Catorcen autiomaahan sitä aitoa Meksikoa etsiessäni. En ollut silloinkaan ainoa. Läheisessä vanhassa hopeakaupungissa notkui paljon kaltaisiani selkäreppumatkaajia. Turismin paradoksina on se, että turisti etsii aina sitä autenttista kokemusta ja olemisen tapaa. Jos sen sitten löytää, huomaa monen muunkin sen jo löytäneen. Nykyajan ihmisen pitäisi olla koko ajan yksilöllinen, mutta tehdä…